Taistelua

Turpaan

Reilusti turpaan

Nyt päästiin taas pärinän pariin. Vantaalle ajettiin motocrossin EM- ja MM-osakilpailun harjoitukset ja kilvoiteltiin huomisesta lähtöpaikasta. Teimme Hesariin nuoren rossarin kautta tarinaa, mutta toki siinä tuli muutakin kuvattua. Ludde Söderberg voitti EM-sarjan erän ja sain hänestä muutaman kelporuudun. Pääkuvan otin maaliintulosta 600mm f4 lasilla täydellä aukolla. Taivas oli sateen jäljiltä varsin erikoinen ja iso aukko antoi vielä oman vivahteensa kuvalle. Toki kuskin hyppy siinä tärkeintä on, mutta kuvausteknisesti asia meni selittämälläni tavalla.

Käsittelin kuvaa loppujen lopuksi aika varovaisesti. Lisäsin kontrastia, mikä sinänsä antoi taivaalle potkua ja avasin kuljettajaa hiukan. Hiukan väriä ja se olikin siinä. Kyseinen kuva ei ole päätymässä lehteen, joten säädöt menivät vain Facebookia ja tätä varten…

Alempi kuva on otettu joitakin minuutteja aiemmin ja silloin taivas oli vielä todella musta. Kuvan ainoa ikävä puoli on taustalla pönöttövät kuvaajat, jotka keskittyivät keskustelemaan keskenään, eivätkä näin ollen hievahtaneet mihinkään. Olin kuitenkin aiemmin jo päättänyt paikan, joten se oli sitten siinä. Myös tämä ruutu 600mm F4 isolla reijällä.

Kesä on hauskaa aikaa. On lämmin, aurinko paistaa ja keikoilla viilettävät kesäkuvaajat. Ihan mahtavaa. Heidän kanssaan keskustelut viriävät sellaiselle tasolle, että riittää.

Olin kuvaamassa jääkiekko-ottelua ja viereeni tuli kesäkuvaaja. Hymyilevä ja kaikin puolin mukava valokuvaaja kyseli jäähallin säännöistä ja kuvauspaikoista, mutta yksi lause pysäytti minut. Kääntyessään kuvaaman hän tokaisi: no, nyt täytyisi ikuistaa yhteen ruutuun jääkiekon syvin olemus.

Jääkiekon syvin olemus. Hieno ajatus. Ja tukee käsitystäni siitä, että hyvin monet kuvaajat lähtevät taltioimaan urheilua miettimättä tapahtuman uutiskärkeä. Tässäkin tapauksessa toimituksen ohjeet olivat selvät – ota mahdollisimman erilainen kuva jääkiekosta.
Continue reading →

Pisti silmään tuossa surffaillessa tällainen kuvakilpailu. Voisi todeta, että on saatettu hivenen mennä Photoshopin puolelle. Varmaksi en voi sanoa, mutta ainakin tuossa kuvassa kolme on tehty muutakin kuin säädetty curvesia ässälle…

Kuvaa klikkaamalla etiäpäin.

Vaikka elohopea kipuaakin vielä huippulukemiin, on yksi varma talven merkki heitetty kehään. SM-liigan jääkiekkoilijat ovat aloittaneet omat rähinöintinsä kaukaloissa. Pelejä on muutama jo pelattu, mutta itselleni ensimmäinen osui 13. perjantaina.

Ei, en ole taikauskoinen, enkä kokenut suuria epäonnistumisia. Haastetta toki riitti, sillä harjoitusottelut pelataan pienemmissä, pimeämmissä halleissa, joissa kuvaajille ei ole tiloja mietitty.

Kiekon kuvaaminen on mukavaa touhua. En tajua pelistä yhtään sen enempää kuin muistakaan lajeista, mutta kyllä se kansan tanssit voittaa. Peli pelattiin Tikkurilassa, mikä on sinsänsä ihan nykyaikainen halli, mutta tietenkin aika pieni. Valoa riittää uusille kameroille aivan kivasti, mutta normaalia pleksin läpi kuvaamista ei juuri pääse tekemään.

Yleensä isommissa halleissa kuvaamme pleksin takaa kulmasta siten, että monopodin päässä on 400mm 2.8 ja kaulalla roikkuu 70-200 2.8. Oikein HC-jätkät pitävät vielä kalansilmää kolmantena, mutta se ei ole kovin yleistä. Tarvittaisiin sellainen uimarin niska ja kunto, eikä minulla ole kumpaakaan. Toinen vaihtoehto on kuvata niin sanotulta piippuhyllyltä pitkällä lasilla, mutta Tikkurilassa kumpaakaan vaihtoehtoa ei oikein ollut.

Kuvasin aluksi ylempää portailla istuen, mutta en oikein pitänyt kuvakulmasta. Kiinnitin huomiota Jokerivalmentaja Hannu Jortikan älämölöintiin ja päätin siirtya alas vaihtoaition päähän. Kuvasin Jortikkaa aluksi 400 mm 2.8 ja vaihdoin sitten 200mm 2:een mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Jortikka huusi ja mekasti ja minä sen kun kuvasin. Huomasin myös pleksissä pienen pienen puhtaan aukon, jonka läpi napsin vielä pari pelikuvaa. Loppujen lopuksi kaikki tämän jälkimmäisen setin kuvat päätyivät lehteen, enkä ole siitä yhtään pahoillani. Ei todellakaan mitään ihmeellistä, mutta shortseissa vietetty parituntinen jäähallin viileydessä maistui ainakin meikäläiselle.