Laadulla syntyy maaleja

Sain mahtavan tilaisuuden kuunnella nuoria, hyvässä koulussa opiskelevia valokuvaajan alkuja. Kiinnitin eritoten huomiota intoon, joka on omasta jumalaisesta vartalostani kadonnut jo kauan sitten. Se otti hatkat suurin piirtein samaan aikaan, kun usko tulevaan valui työhuoneeni ulkopuolella sijaitsevaan likakaivoon.

Nuoret tuntuvat panostavan paljon multimediaan ja se on hyvä. Heitä opettavat Suomen ja kenties koko Euroopan, tai mahdollisesti koko maailmankaikkeuden suurimmat mentorit, jotka ovat ampuneet lehdet alas jo vuosia sitten. Sinänsä hauskaa, että nämä median messiaat ovat itse asiassa hyvin läheistä sukua toimittajille, joilla on tapana ennustaa ja sitten korjata ennustettaan niin kauan, että lopulta harhaan ajautuminen vaatisi jotain elämää suurempaa. Mutta asiaan.
Continue reading

Tiukka kevät

Joskus vuosi sitten ajattelin, että lopetan bloggaamisen kokonaan. Hetkeä myöhemmin mietin, että rupean bloggaamaan entistä tiiviimmin ja tämä juuri kertoo hyvin paljon persoonastani. Hyvin harvoin pystyn rationaaliseen toimintaan, jossa olisi selkeä päämäärä. En ole odottanut mitään, enkä oikein edes tavoitellut mitään, kaikki on vain tapahtunut.

Tämä kevät on ollut erittäin raskas. Se näkyy myös blogien määrässä, sillä suurin osa ajasta on mennyt töitä paiskiessa. Vapaa-ajan olen ollut joko kipeänä tai kännissä. Onneksi tuota vapaata ei ole niin paljon ollut, sillä samaan aikaan fiilis on ollut hivenen ahdistava. Hyviä ja huonoja signaaleja on tullut vuorotahtiin.
Continue reading

Ja kuravettä päälle!

Voi jumankauta tätä päivää! Voitaisiinko jossain asettaa sellainen laki, jossa lopetettaisiin kaikki traditionaaliset turhakkeet? Aprillipäivä on kyllä sen verran rasittava, että riittää. Ja tänä sosiaalisen median valtakautena homma alkaa tasan silloin kun vuorokausi vaihtuu. Ja on jotenkin kummallista, että jokaisen täytyy yrittää jotain. Milloin siirretään maamerkkejä kaupungista toiseen tai muutetaan jääkiekkoseuran logoa. Toinen toistaan nokkelampia “uutisia”, joista ei millään heti huomaa, että ai, onkos tänään taas se aika vuodesta. Ei hyvää päivää.

Vielä jotenkin siedän sen, että vahvasti meikatut lapset ryntäilevät ovelta toiselle pummaamassa karkkia. Tosin tässäkin on menty jo hiukan turhan pitkälle, sillä nykyään lapset eivät edes osaa tätä virpomislorua kokonaan. Karkkia kyllä osataan kahmia kourakaupalla ja nokkelimmat ovat jo kyselleet kolikoiden perään. :)

Jos vielä saataisin nämä rantapallot pois kevään kiekkomatseista, niin sitten olisi valtakunnassa kaikki hyvin. Onneksi tänään saan mennä kurapyörien pariin rantapallonjen sijaan. Niitähän nähdään Barona areenalla, kun Blues lähtee kesälomalle. Tällaisen ehdottoman tulosmielipiteen jakamisen olen oppinut Twitteristä, jossa maamme kovimmat jääkiekkoasijantuntijat pistävät tuhat ehdotonta tweettiä yhden pelin aikana. He ovat niin viileitä tyyppejä ja osaavia ja valmiita ryttäämään kaiken, että haluan seurata samaa polkua.

Niin, että se joka muita haukkuu on itse paras! :D