Luin tuossa taas jonkun mestarikuvaajan blogia, jossa paasattiin erilaisesta kuvasta. Erilainen kuva on ratkaisevassa roolissa meidän töiden jatkumisen kannalta. Erilainen ruutu tarkoittaa sitä, että kuvaaja joutuu edes hetkisen miettimään mitä tekee.

Olin juuri ISDE endurokilpailussa ja koska tiesin aika tarkkaan mitä tarvitsin, oli minulla aikaa seurata muiden touhua. Kiertelin rataa ja mietin kuvakulmia. Katselin minne muut menivät ja kuinka moni seuraili muiden tekemisiä. Oli ihan huippua huomata, että kun meni muutamaan erilaiseen paikkaan, niin hetkeä myöhemmin samaan paikkaan tuli joku toinen. Sitähän se on.

Minulla ei ollutkaan tarkoitusta ottaa niistä paikoista kuvia, mutta kunhan seurailin meidän laumasieluisten kuvaajien touhua ja käyttäytymistä. Sitten on se ryhmä, joita ei näe. Ja yleensä he ottavat ne huippukuvat. Olenkin yrittänyt miettiä asiaa siten, että jos en näe muita, olen oikeassa paikassa. Joskus sitä tulee turpaan, mutta ainakin on yrittänyt…

Kaikki eivät kuitenkaan halua erilaisia kuvia. Nämä lehdet tahtovat peruskamaa ja sen ottamiseen ei oikeastaan tarvita kuin hyvä kamera. Sitten on tietenkin se ryhmä kuvaajia, jotka ovat sitä mieltä, että kukaan ei pysty ottamaan toista parempaa kuvaa. Jos on kiekkomatsi, niin jaossa on ne samat kuvat kaikille. Niin he ajattelevat. Ehkä kannattaisi katsoa peiliin.

Itse elän vielä etsikkoaikaa. Yritän löytää itseäni ja sisäistä kuvaajaa. Olen päässyt etsinnöissäni siihen pisteeseen, että osaan yrittää olla hereillä. Se on joskus ratkaiseva tekijä, kuten blogin aloituskuvasta näkee. Jos kameraa ei suuntaa kehään kun tyrmäys tapahtuu, ei siitä myöskään voi saada kuvaa…

Ja on muuten faktaa tämä!