Tässä työssä tulee kuvattua paljon lahjakkuuksia, jotka ovat lunastaneet paikkansa auringossa hyödyntämällä lahjojaan. Geenit eivät pelkästään takaa onnea, sillä kovaa työtä tarvitaan paljon. Toisin kuin miedän uudistuvalla alalla. Nykyään kaikki ovat valokuvaajia, kirjailijoita tai kolumnisteja. Blogeja on vähän jokaisella ja Youtubessa jokainen voi olla tähti. Valitettavasti kaikki eivät ole lahjakkaita ja tämä internetin tuoma muutos tekee pahimmassa tapauksessa kaikesta hyvin keskinkertaista. Ikävintä on se, että kun keskinkertaisuutta työnnetään kaikki paikat täyteen, me lukijat totumme siihen.

Päädyin miettimään asiaa, kun rupattelin tuossa suuresti arvostamani kuvataiteilijan Juha Metson kanssa, joka on saanut taas yhden kirjan markkinoille. Kirjaa selatessani en voinut muuta kuin ihailla Juhan kykyä nähdä asiat. Metso kuvaa hyvin laaja-alaisesti niin mediaan kuin muuallekin ja voisi kai sanoa, että mies on hyvin menestynyt. Mutta mitään ei ole hänkään saanut ilmaiseksi. Kuunnellessani hänen tarinoita tekemisistään jäin vääjäämättä miettimään, että mikä tässä elämässä on tärkeää? Ihailen näitä menestyjiä, mutta en usko pystyväni moiseen sitoutumiseen. En millään.

Metso on lahjakas, toisin kuin allekirjoittanut, jonka aidot riittävät vain urheilun ikuistamiseen, ja hän käyttää sitä laaja-alaisesti. Metso on taiteilija, mutta ymmärtää myös yrittäjän näkökulman. Hän tekee kaikenlaisia keikkoja, mutta purkaa luomisen tuskansa näyttelyihin ja kirjoihin. Ihan mahtavaa.

Tuollaisella tyylillä lukijat tottuvat huippuun, eivätkä keskinkertaisuuteen. Nykyään valokuva-alalla on toisenkinlaisia menestystarinoita. Juttelin erään konkarin kanssa, joka sanoi ettei kuvilla ole niin väliä. Tärkeintä on nopeus. Sinne jonnekin nettiin ne päätyvät, hän sanoi. Ja totesi, ettei mitään Photoshopeja enää tarvita. Ketään ei kuulemma kiinnosta, miltä ne ruudut näyttätävät. Netissä ne rajataankin ihan roskaksi. Hän kuvaa kustannustehokkaasti ja stressittömästi. Tietty laatu on selkärangassa, mutta määrä menee edelle. Määrällä saadaan halvoillakin kuvilla päivästä paljon irti.

En vaan haluaisi hyväksyä moista. Katsellessani omaa uraani taaksepäin, olen urautunut jalkapallon ja jääkiekon väliin. On päivän selvää miksi. En ole sillä tavalla lahjakas, että pääsisin valokuvaajaksi lehteen, mutta olen aina ollut kova poika tekemään töitä. Urheilun valokuvaaminen on helpointa lehtikuvausta, mutta se vaatii välineiden puolesta töitä. Jotta kuvista tulisi houkuttelevia, on hyvä käyttää kaikki mahdollinen tekniikka, joka on saatavilla. En tosin tiedä, että kuinka kauan kuvat pysyvät mielenkiintoisina, jos kuvaa samoja lajeja vuodesta toiseen. Ehkä pitäisi alkaa harrastamaan jotain toisenlaista valokuvaamista?

Siitähän on nyt Jobsin kuoleman jälkeen vouhkattu. Tee asioita joista pidät. Sen olen ymmärtänyt, että työ ei ole kaikki kaikessa. Raha tekee ihmisen onnelliseksi, mutta sellaista määrää jolla minut tehtäisiin onnelliseksi, ei valokuvaamalla synny. Vaikka tekisi hommia 24/7.

Tykkään kuvata henkilökuvia, mutta totuus on se, että meillä on niin paljon hyviä koulutettuja kuvaajia, ettei tuolle sektorille mahdu. Lahjakkuudet, kuten Juha Metso löytävät aina tiensä maksavien asiakkaiden luokse ja se on oikeus ja kohtuus. Metso on tehnyt Helsingin Sanomiin freekkuna kohta kolme vuosikymmentä hommia ja se on mieletön saavutus. Siinä ovat pomot vaihtuneet, joten vain yksi asia pitänyt miehen siellä. Kuvien laatu.

Itse olen siinä vaiheessa koulutusta, että tiedän kuinka hyviä hyvät ovat. Ymmärrän hyvin, ettei mikään koulu olisi tehnyt minusta lahjakasta, sillä se saadaan jo paljon aikaisemmin. Laatua voin kuitenkin ylläpitää ja urheilussa se on mahdollista. Siinä pystyy kehittymään tekemisen tasolla ja opiskelemalla erilaisia lajeja ja käyttämällä useita kymmeniä huippulaatuisia kameroita samanaikaisesti!

Toivotaan, että sisältö vaikuttaa vielä nettiin siirtymisen myötäkin. Epäilen kyllä suuresti.

Juha Metso

Uusin kirja: Rajantakainen Karjala
Kotisivut