2012
02.10

Täytyy sanoa, että oli pitkästä aikaa erittäin mukava lukea Kari Kuukan blogia. Tai siis lähinnä katsella sitä, sillä en oikein osaa vieraita kieliä, mutta uskoakseni ymmärsin pointin. Kuukka on kova paasaamaan oikeuksista ynnä muusta sellaisesta, enkä oikein niihin syty, mutta nyt hän valottaa sitä olennaista eli tekemistä ja sen tasoa. Olen vahvasti sitä mieltä, että urheilukuvaus on helppoa ja kenties se helpoin valokuvauksen muoto. Mietitäänpä vaikka jääkiekkoa. Siellä ne kaverit sinkoilevat kehässä, eivätkä karkaa mihkään. Aika surkeaa olisi, jos ei niissä oloissa osuisi. Toisaalta, minulle sanottiin jo vuosia sitten, että hoida sinä Koivunen nuo urheilut, niin oikeat kuvaajat tekee muut hommat. Olen kohtalooni tyytynyt. Mutta asiaan.

Karin blogi Niinistön kuvauksesta on erittäin osuva ja inspiroiva. Siinä nähdään, että kameran ja tekniikan hallitseminen yhdistettynä kokemukseen ja visuaaliseen silmään tuottavat hyvää tulosta myös oikeiden aiheiden parissa. Iltalehti toimi mielestäni täysin oikein, että palkkasi Kuukan hoitamaan homman ja tuollaisen suorituksen jälkeen ymmärtää hyvin miksi hän saa hoitaakseen kaikki Iltalehden isot urheilukeikat. En kuulu lehden vakituisiin lukijoihin, joten minulla ei ole tarkkaa käsitystä kuinka paljon hän sinne tekee, mutta toivottavasti myös enemmän näitä oikeita, korkeammalle arvostettuja aiheita.

On ihailtavaa, että Iltalehti käyttää erikoismiestä ja sitouttaa hänet antamalla isot keikat. On todella hienoa, jos tietää etukäteen, että isot kisat ovat hoidossa ja that’s it. Silloin voi panostaa kalustoon ja ammattitaidon kartuttamiseen, sillä tietoisuus siitä, että sinua arvostetaan on todella tärkeää. Sitten kun olet siinä asemassa, että keikat tippuvat 10 minuutin varotusajalla, niin maku on aika huono.

Kuvasin itse paljon Iltalehteen ja vaikka kyseessä iltapäivälehti, niin parhaimmillaan kuvia käytetään todella hienosti. Minut on jo aikapäiviä sitten tiputettu Ö-listalle, mutta sekin on ymmärrettävää, sillä kahta urheiluun panostavaa kaveria ei helposti samaan paikkaan mahdu. Ei ainakaan, jos pyritään saamaan yhdestä maksimaalinen teho irti. Parempi mies vei keikat ja se siitä. Sitten kun tarvitaan useampaa kaveria, niin minullakin saattaa soida puhelin. Esimerkiksi Lontoon olympialaisiin lähden kakkoskuvaajaksi.

Myös viittaus hyvään valmistautumiseen on tärkeä. Ilman hyvää valmistautumista et pärjää remotevehkeiden kanssa koskaan. Ilman hyvää valmistautumista et ylipäätään pärjää keikoilla. Tässäkin hyvä pointti on se, että jos sinulla on hyvä asiakas, niin pystyt ottamaan keikalle aikaa. On huomattavasti helpompaa keskittyä hommaan jonka osaa, eikä häärätä siellä täällä pää kolmantena jalkana. Tosin, kun työllisyystilanne on mitä on, niin silloin joutuu tekemään kaikenlaista. Se on oravanpyörä, josta on paha päästä irti. Itsekin olen tällä viikolla kuvannut telkkaria, kirjoittanut pari juttua ja kuvannut urheilukuvaa. Keskity siinä sitten ja kehity, muttei pidä valittaa. Kuukan esimerkki kertoo siitä, että jos olet tarpeaksi hyvä, niin saatat saada hyvän aseman freenäkin.

On kyllä uskomattoman hienoa, että lehti varaa kuvaajan pari kuukautta aikaisemmin. Se kertoo kyllä parhaimmillaan siitä, että kyseessä on haluttu mies. Ja onhan se tällaisena aikakautena hyvä signaali meille kaikille. Toivoa siis on… :)

Mutta jos ette vielä ole, niin käykää lukemassa Kuukan blogi!

No Comment.

Add Your Comment
*