On pari kysymystä, jotka ovat yleisimpiä kuin muut. Yleisin kysymys koskee tarkennuspisteen valintaa ja hyvänä kakkosena tulee linssivalinnat. Nämä asiat ovat varsin henkilökohtaisia ja tyylejä on monia, mutta avataanpa tätä tarkennuspisteasiaa minun näkövinkkelistä.

Tarkennuspisteen valinta on minulle simppeli homma, sillä käytän yhtä pistettä ja käytössä on vähäisin mahdollinen määrä eli yhdeksän. Lähtökohtaisesti käytän keskimmäistä pistettä, mikä johtuu varmaan siitä, että aikaisemmissa kameroissa tämä piste oli kaikkein vahvin.

Jos otetaan esimerkiksi vaikka jääkiekko, niin pyrin saamaan tarkennuspisteen pelaajan naamaan jos vain mahdollista. Pystykuvauksessa käytän ylempänä olevia pisteitä ja vaakana keskimmäistä tai siitä ylempänä olevaa. Välillä käy niin, että tarkennuspiste on jossain muualla kuin pitäisi, mutta sitä sattuu ja harjoittelemalla nämä vähenevät.

Minulta kysytään myös monesti, että minkälaisella tarkennuksella liikkuva kohde pysyy aina tarkkana. Ja tuohon voisin sanoa, että paras tapa saada kohde pysymään terävänä on harjoitella ja sitten harjoitella vielä lisää. Kun käyttää yhtä pistettä ja harjaantuu hommaan, on tarkkojen kuvien prosentti varsin hyvä. Mikään kamera ei ole niin hyvä, että kuvat olisivat aina skarppeja. Ei, vaikka mainoksissa sanottaisiin mitä.

Paikallaan kuvattavissa kohteissä käytän yhtälailla samoja pisteitä, mutta vaihdan jatkuvan tarkennuksen kertatarkennukselle. Tällöin tarkennus lukittuu, kun laukaisimen painaa puoleen väliin. Kamerasta saa halutessaan aktivoitua vaikkapa äänitoiminnon, joka ilmoittaa tarkennuksen lukittumisesta. Kannattaa kuitenkin käyttää tarkennuspisteitä hyväksi, sillä isolla aukolla kuvattaessa kohde voi jäädä epäteräväksi, jos nappaa tarkennuksen keskimmäisellä pisteellä kiinni ja sitten sommittelee pään kuvan yläreunaan. Etäisyys naamaan muuttuu ja tällöin voi käydä huonosti.

Nykykameroissa on toki monenlaisia tarkennusohjelmia, mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, etten niitä käytä. Ainoa helpottava toiminto mitä joissain tilanteissä käytän, on tarkennuspisteen vahvistaminen ympäröivillä pisteillä. Tällöin kamera käyttää useampaa pistettä tukemaan valittua pistettä. Tätä on hyvä käyttää lajeissa, joissa on selkeästi yksi seurattava kohde.

Yhteenvetona voisin todeta, että mitä pidempi putki, sen vaikeampaa kohteen säilyttäminen ruudussa ja tarkennuspisteen edessä on. Tämän takia täytyy vaan treenata ja treenata. Sitten kun pääsee putkeen ja lajiin sinuiksi, niin homma alkaa toimia. Eikä aina silloinkaan…

Tässä tarkennuspisteistä, palataan linsseihin sitten toisella kertaa!