Uskon, että aika moni elättää itsensä kameran avulla vielä tänäkin päivänä, mutta millä tavalla, siinä on paljon eroja. Isot lehtitalot polkevat oikeuksia ja hintoja, mutta eiväthän ne ole ainoita rahastettavia paikkoja. Mikäli valokuvaaja ajattelee toimintaansa yrittämisenä, ei hän tukeudu sanomalehtiin tai viikottain ilmestyviin aikakauslehtiin. Ei missään nimessä, sillä hän tietää, ettei siellä ole rahaa.
Jotenkin tuntuu, että suurimmat mekastajat ovat freelancereita, jotka haluaisivat olla vakituisia työntekijöitä. Yrittäminen on raskasta ja vaatii sitä yrittämistä, kun taas vakituisen kuvaajan huolettomuus ja varma palkka ovat suuria houkuttimia. Mutta auttaako tämä blogeissa ja eri foorumeissa huutelu? En usko.
Kari Kuukka käyttää hyvän puheenvuoron lehtitalojen laadusta ja tekemisestä Journalistissa, mutta mitä uutta hän kertoo? Itse menin 90-luvun lopussa Iltalehteen, jonne Kari paljon kuvaa, ja silloin siellä käytettiin freelancereilla vuorokorvausta. Iso osa teki vuoroja verokortilla ja kuvaajat saivat käyttää talon kamoja. Laitonta? Kaiketi, mutta käytäntö meni täysin tietämättömyyden piikkiin. Kun yritin selittää, että yrittäjänä maksan omat kuluni, niin kukaan ei ymmärtänyt.
Myöhemmin nämä kuvaajat pakkovakinaistettiin ja minusta tehtiin pomo lähes viideksi vuodeksi. Tuona aika opin ymmärtämään sen, että aina tulee joku iso päällikkö, joka saa tuhottomasti bonuksia siitä, että hän leikkaa kuluja ja saa osakkeiden omistajille lisää rahaa. Kustannustehokasta toimintaa, se ratkaisee. Laatu ei ole ratkaisu, leikkaaminen on helpompaa.
Opin ymmärtämään myös sen, ettei ole kovin hyvä bisnes myydä kuvia lehteen, joka yrittää säästää aivan kaikesta. Iltapäivälehden kuvamäärä on huikea ja sen takia he priorisoivat asioita. On tietenkin ikävää, että nämä talot ottavat vuoroihin ja keikoille kuvaajia, ja lainaavat heille kalliita välineitä. Mutta kuka ostaisi 600mm lasin tai Profoton keikkasetin ja ajattelisi, että kuvaanpa nyt sitten iltapäivälehteen. Ei kuulosta kovin järkevältä. Ei todellakaan.
Lehdet saavat kuvia vaikka kuinka paljon ja itse asiassa kuvatoimistot ovat todella kovia hintojen polkijoita. Isot kuvapankit tarjoavat todella edullisesti vuosisopimuksia ja mikseivät lehdet tarttuisi tällaisiin tarjouksiin. Hyvälaatuista kuvaa tulee todella paljon ja kustannukset ovat maltillisia. Näillä soppareilla pystytään kattamaan helposti uutiset ja urheilu. Sitten kun ostetaan vielä pari CD-levyä täynnä käyttövapaita kuvia, niin avot, se on siinä. Ellei sitten haluta jotain omaa…
Niin, siinäpä se. Jotain omaa. Chase Jarvis on sanonut jotain, että ei tarvitse olla paras, kunhan on erilainen. Ja tämän kautta on helppo palata yrittämiseen. Itse elätän nelihenkisen perheen kuvaamisella ja meillä menee ihan hyvin. On auto ja talo ja ruokaa siinä määrin, että painoindeksi on hengenvaarallinen. Mutta syntyykö laskutukseni päivittäisestä tai viikottaisesta mediasta? Ei missään nimessä.
Yksi näkyvin osa saattaa olla Hesari, mutta jos laskutukseni syntyisi vain sieltä, huonosti menisi. Valokuvausalan yrittäjänä teen paljon muuta ja voin sanoa, että kyllä meille löytyy asiakkaita, jotka haluavat laatua ja ovat jopa valmiita maksamaan siitä.
Tämän kevään aikana olen tehnyt noin kymmenen tarjousta, joista 60 prosenttia on mennyt läpi. Neljä kaatui, mutta se on normaalia. Ehkä joku teki halvemmalla, ehkä joku oli keikkaan sopivampi, ehkä minun hiustyylistä ei tykätty. Mene ja tiedä. Kuusi niistä hyväksyttiin ja se on hyvä, sillä se kertoo, että olin keikkaan sopiva ja minulla oli jotain hyvää tarjottavaa.
Uusia asiakkaita on tullut, mutta myös vanhoja lähtenyt. Kuten olen aikaisemmin sanonut, jouduin muutama vuosi sitten luopumaan Aamulehdestä ja tänä keväänä Iltalehdestä. Keikkaa tuli niin vähän, että homma oli vain lopetettava. Olenko saanut korvaavia juttuja? Joo muutamia, mutta mikä tärkeintä, olen saanut pari heikoimpaa asiakasta pois päiväjärjestyksestä.
Ongelmia todellakin on ja hintapolitiikka huolestuttaa, mutta yrittäjän on yritettävä. Nämä hommat eivät ole henkilökohtaisia, vaan puhtaasti liiketoimintaa. Ja niin kauan kuin homma menee näin, voin mennä työpäivän jälkeen pelaamaan tyttäreni kanssa jalkapalloa haulikon piipun sahailun sijaan.
LinkedIn
Facebook
Youtube
Twitter
Hyvä kirjoitus. Moni valokuvaaja tosiaan ei oivalla olevansa yrittäjä. Se on kovin valitettavaa. Liiketoiminta osaaminen on varsin olennaista free kuvaajille. On ihan sama kuinka loistava on valokuvaaja, jos taloudellinen ajattelu ja markkinointi liruttaa. Mainitsemasi valokuvaaja Chase Jarvis on sanonut, että “jos valokuvaaja ei myös hallitse liiketoimintaa, kyseinen valokuvaaja ei ole ammattilainen.” Ihan hyvin sanottu ja tässä kohdassa valokuvausalankoulutuksella ei ole merkitystä, vaan sillä pärjääkö alalla myös taloudellisesti. Kärjistetysti voisi sanoa, että valokuvausalalla varmasti pärjää paremmin sellainen joka on saanut hyvän kaupallisen koulutuksen ja opetellut valokuvauksen salat omin päin kuin sellainen joka on käynyt virallisen valokuvauskoulutuksen… En ota kantaa siihen onko tämä huono vai hyvä asia….
Kuinka paljon valokuvaajille opetetaan tai yleensäkään tuodaan yrittäjyyteen liittyviä asioita esiin koulutuksessa? Eri oppilaitosten opetussuunnitelmia katsoessa, ilmeisesti kovin vähän. Toisekseen ovatko ne opettajat niitä, jotka osaavat noista asioista opettaa? Valokuvaajat pelastuvat opettelemalla yrittäjyyttä ja markkinointia. Luonnollisesti markkinointi on helpompaa, jos valokuvaustaidot ovat kunnossa.
En osaa sanoa mitä kouluissa opetetaan ja varmasti joku saattaa tähän kärkkäällä tavalla asiasta kommentoidakin, mutta jos ei ole myyntiä, ei ole saantia. Mielestäni on tärkeä tiedostaa mitä myy. Jos kauppaat halpaa kuvaa, niin fine, jos menet laadulla, hyvä niinkin. On tärkeä tuntea tuotteensa ja myydä sitä sinne, missä sitä ostetaan. Itse yritän myydä laatua ja tiedän todellakin millä sektorilla liikun. En ole varmasti kallein, mutten halvinkaan. Pitää olla hyvä suunnitelmat ja tavoitteet ja hoitaa yritystä yrityksenä. Jos ottaa hommat henkilökohtaisesti, menee persus edellä puuhun ja todella lujaa…
Mukavaa jutustelua jälleen kerran, tällä kertaa kuva on oikein “bloggaajatyyliin” otettu omakuva.
“Mutta kuka ostaisi 600mm lasin tai Profoton keikkasetin ja ajattelisi, että kuvaanpa nyt sitten iltapäivälehteen. ”
Tuosta pätkästä tuli mieleen, että joko on tilauksessa?
Canon? Ei hitossa!
“Canon? Ei hitossa”
Sitä näemmä vankkumattomana Canonistina näkee mitä haluaa!
No kyllä sieltä Nikoniltakin kohta uusi versio kuussatasesta tulee, pakko tulla!
Juu, varmaan tulee, mutta kyllä tuo “vanhakin” toimii aika hyvin!
Olisin halunnut kysyä, että oletko allekirjoittanut Sanoma News tai Sanoma Mag freesopimuksen kun teet sinne töitä? Jos olet, tiedät varmaan seuraukset?
Jore, vastaan tässä molempiin kysymyksiisi samalla tavalla. Arvostan suuresti teitä minua huomattavasti viisaampia ihmisiä ja tiedän, etten tasollenne koskaan tule pääsemään. Siksi onkin hienoa, että seuraat kirjoituksiani, mutta meidän kahden keskustelu ei tule koskaan johtamaan mihinkään. Sinä haet huomiota tavallasi, minä omallani.
Mitä tulee sopimuksiin, niin ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä, että ymmärtää tilanteen. Joudut varmasti käymään näitä läpi oppilaittesi kanssa, kun he pyrkivät työmaailmaan. On muuten aika päteviä osa.
Olet siis ilmeisesti allekirjoittanut Sanomien sopimuksen ja olet siinä tapauksessa rikkuri. Tarkoittaa sitä, että jotkut eivät allekirjoita, jolloin te saatte enemmän töitä ja menette eteenpäin niiden 300 rohkean kustannuksella, jotka yrittävät pelastaa ammattivalokuvauksen. Minun aikanani, silloin kun teille nuorille hankittiin vapaat terveyskeskukset, työaikalainsäädäntö ym kaikki muutkin edut lakkoasella— oli aina oikeistolaisia rikkureita jotka yrittivät sotkea niiden asiaa jotka yrittivät parantaa tilannetta yleeensä.. Rikkurius on sietämättömän itsekeskeistä ja kuvaa nuorten asennetta..kaikki mulle heti nyt, eikä toisille mitään.
Jos kukaan ei olisi allekirjoittanut olisi voitu neuvotella mutta kaltaisesi tekivät siitä mahdollisuudesta selvän. En oikein tiedä mikä sana sopisi tähän, käytetään nyt vaikka kuvottavaa toimintaa…
Minulla ei ole ollut vuoteen oppilaita, minut erotettiin koska nousin vastaan uskonnollista mielivaltaa ja yrityksiä lamata sananvpautta eikä sitä kestänyt koulun SLEY:läinen johto. Jotkut meistä uskaltavat, jotkut eivät ja samalla tekeät silppua kaikesta joka joukkovoimalla saataisiin aikaan. Olen työtön mutta ylpeä siitä että nousen vastaan toimintaa joka yrittää lamata ja yhtenäistää journalismia.
Kyllä– minulla oli monta hyvää oppilasta. Olen antanut ohjeen olla allekirjoittamatta riisto ja häpäisysopimuksia. Sille mitä he ovat tehneet en voi mitään. Nyt Sanomat on viemässä sarjakuvantekijöiden kaiket oikeudet. Osa heistä tulee kieltäytymään, Sanoma tekee näin sinunkin takiasi. Teidänlaisenne saavat journalismin köyhtymään. Syksyllä alan koota rikkurilistaa että ne rohkeat, jotka on häpäisty näkevät ketkä sen tekivät.
Sanot että minä haen huomiota ja sinä omaasi. Voi olla, minä haen huomiota journalismin murenemiselle ja nuorien koulutettujen kuvaajien tuhoutumiselle, sinä haet huomiota itsellesi valittamalla milloin mistäkin puutteestasi. Sellaisella asenteella on ihan latinankielinen nimikin…..
Puhut vähän mutta asiaa Jore. Jospa joskus pääsisin tasollesi, mutta se lienee mahdotonta. Ellen sitten pääse oppilaaksesi…
On erittäin ikävä kuulla, että olet työtän. En tiennyt, sillä en koe olevani sen arvoinen, että voisin edes seurata elämääsi. Toivotan kuitenkin onnea ja menestystä kaikkeen mitä teetkin. Onneksi olet ylpeä itsestäsi, se on jo paljon enemmän mihin moni pystyy.