Sorruin itse perisyntiin, josta olen aina muita varoittanut. Sain aivan järjettömät itkupotkuraivarit hintojen polkemisesta. Huomasin, että sama kaveri vei toistamiseen varsin rahakkaan keikan, josta minulta pyydettiin tarjousta. Se saatanan sika!
Sitten rauhoituin ja katsoin peiliin. Sieltä katseli takaisin sellainen komea nuori, atleettivartaloinen uros, itsevarmana ja… No niin, asiaan. 
Tajusin kuitenkin sen, että ei auta muu kuin tehdä enemmän töitä ja parantaa jokaisella osa-alueella. Nämä kyseiset asiakkaat eivät ole minua varten, jos he ottavat minua halvemman kuvaajan. Ja jos teen hommia vielä enemmän ja paremmin, varmistan sen, etteivät hommat ole tekemisestäni kiinni.
Miten sitten parannan tekemistäni?
Sports Illustratedin Bill Frakes sanoi opiskelevansa 10 tuntia viikossa. Hän katsoi opiskeluksi myös lehtien kriittisen lukemisen, jota itse en ole tuohon kategoriaan laittanut. Päätin kuitenkin lisätä opiskelua välittömästi. Hommasin Kelby Trainingin ja Lynda.comin tunnarit ja päätin aloittaa ihan huvikseni ihan perusasioista. Siis niistä, joita opiskeltiin uran alkuaikoina sormet verillä, kitaratermejä käyttääkseni.
Ihan huippua! Kertaus on opintojen äti ja perusasioista oli helppo hypätä seuraavalle tasolle. Opiskeluhan ei luonnollisesti ole tässä vaiheessa samanlaista kuin aiemmin, mutta hyötyä siitä on reilusti. Pelkästään uusien ideoiden määrä oli aivan valtava.
Tästä edespäin lupaan itselleni vähintään viisi tuntia viikossa perusasioiden opiskelua. Totta kai tämän päälle luen kaikki mahdolliset lehdet ja selaan kaikki mahdolliset blogit, paitsi Puusan, ja yritän ahmia uutta teknologiaa. Ehkä tällä tavalla saan toimintani vielä paremmaksi ja saan nämä himoamani keikat itselleni.
LinkedIn
Facebook
Youtube
Twitter
Henkilökohtainen loukkaaminen sinulta sujuu mallikkaasti.
Et kertakaikkiaan tunnu käsittävän että jos kuvaajat eivät ole yhteisessä rintamassa on aivan sama mitä opiskelet, työsi viedään hinnoittelulla jossain vaiheessa kokonaan. Meidän kuvaajien on huolehdittava oman itsemme sijaan myös kaikista muista ammattilaisista. Vain siten ammatti säilyy. Yhteistyö ja välittäminen yhteisestä päämäärästä ovat oleellisia asioita. mitä ilmeisemmin olet allekirjoittanut sanomien sopparin eli kussut kaikkien rohkeiden kollegoiden jaloille. Siten saat duunia jonkun aikaa, kunnes vaatimuksia taas kiristetään.
Missä sä elät? Jotenkin tuntuu, että kuvittelet HS:n tai jonkun muun lehden olevan ainoa duunipaikka. Jos multa loppuu HS jonkun sopimuksen tai muun asian takia, niin elämä jatkuu muiden asiakkaiden kanssa. Edes minä en ole niin tyhmä, että pistäisin kaikki yhden kortin varaan. Toimiminen media-alan yrittäjänä on aivan samanlaista liiketoimintaa kuin muillakin aloilla. Se on aika simppeliä se. Ja eiköhän nyt jätetä tämä lässyttäminen tähän. Mä luulen, että tämä ei kiinnosta kumpaakaan näistä minun kahdesta lukijasta…
Missä minä elän, kysyt….Elän 60 vuotiaana entisenä lehtikuvaajana ja kuvajournalismin opettajana maailmassa, jossa ikäiseni lehtikuvaajat antavat työelämässä periksi ja siirtyvät eläkkeelle kertoen minulle miten he suhtautuvat nykytilanteeseen. Me taistelimme lehtikuvaajille 1970 luvulla tasa-arvoisen työmahdollisuuden liittotasolla, Te nuoret annatte nyt ne mahdollisuudet ja saavutetut edut pois joiden eteen me teimme valtavasti työtä. Sinä olet todennäköisesti allekirjoittanut Sanomien sopimuksen , koska kuvaat sinne, samaan aikaan yli 300 rohkeaa freekuvaajaa kieltäytyi allekirjoittamasta ao sopimusta koska koki sen laittomaksi ja riistäväksi. Teet nyt heidän töitään koska he eivät tee työtä Sanomiin. Minun aikanani tuollaista toimintaa hävettiin– nyt sitä ylistetään, eli toisten kustannuksella elämistä.
Vastaan siis seuraavasti. Minä elän vanhanaikaisessa rehellisyyden ja velvollisuudentunnon maailmassa, jossa välitettiin kanssaihmisistä ja pidettiin moraali kunniassa, eikä viety toisten elämismahdollisuuksia taipumalla työnantajien pakkoon, vaan taisteltiin vastaan ja saatiin helpotuksia aikaan. Siinä maailmassa minä elän, sinä et. Jos koet että toimintasi on ihan OK, ei todellakaan ole mieltä koettaa selittää sinulle, miten tässä maailmassa kanssaihmisiä ja erityisesti kollegoita pitää kohdella. Miten suhtaudut noihon 300 rohkeaan kuvaajaan ja toimittajaan? Kerrotko heti että: “hei minäpä allekirjoitin Sanomien sopparin ja vein teidän työt, harmittaako?
Tästä on kyse. Jos koet oman tekstisi lässytykseksi-ok-, minun ei sitä ole.
Syksyllä alan julkaisemaan niiden nimiä, jotka tekevät selvää siitä mitä tästä alasta vielä on jäljellä ja julkaisen myös niiden 300 rohkean nimet, jotka eivät alistu vaan haluavat kehittää lehtityötä ja säilyttää moraalin.
Sä et kyllä näe, etkä kuule mitään muuta kuin itse haluat. Poimit pieniä palasia sieltä täältä, etkä taida edes haluta katsoa koko kuvaa. Mutta suoraan sanottuna, ihan sama mitä mekastat. Voin vain toivottaa onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä. Vilpittömästi.
Asia ei mulle enään kuulu, mutta missä kulkee vapaan hinnoittelun ja kartellin raja tässä sanomahössötyksessä? Kysehän on nimenomaan yrittäjistä. Sopivatko maalaritkin kimpassa hintansa?
Pojot Veskulle, että jaksaa vääntää!
Wuuhuuu Jani! Tattista vuan! =D
Jenginpettureiden on helppo jaksaa vääntää rikkureina. 300 rohkeaa allekirjoitti, ettei kuvaa Sanomille koska sopimus riistää kuvaajia. Muutama sitten allekirjoitti. Sopii heitä kehua siitä –että jaksavat vääntää -Jani. Miltä tuntuisi jos sinulle kävisi niin, että tarjotaan sopimusta, jota et voi allekirjoittaa ja tämä Veskusi tulisi ja allekirjoittaisi ja veisi duunisi—- vieläkö antaisit pojot? Meidän Veskun mielestä on ihan sama mitä mekastan eli muistutan siitä häntä että hän petti kollegansa ja allekirjoitti Sanomien sopparin. Semmoisia valokuvaajia meillä on täällä Suomessa, rohkeita pään aukojia kunhan itse saa kaiken ja muut eivät mitään.
Huh huh taas…
Turha tässä on mitään sanoa, kun herra kuulee vaan oman äänensä. Todettakoon, kuten pari vanhempaa konkaria sanoi EM-kisoissa. Puusa on tainnut jäädä jonnekin kauas 70-, 80-luvulle… I rest my case.
Vai rikkuri. Jokainen yrittäjä saa minusta hinnoitella ja sopia ihan mitä haluaa, eikä se mua haittaa. Jollen itse pärjää kilpailussa pitää miettiä osaanko hommani. Näin tein ja nostan todellakin hattua niille, jotka siitä leipänsä saavat. http://www.terapiaa.fi/Masennus/taustasyit%E4/katkeruus.htm