Olympialaiset on nyt virallisesti avattu ja hauskaa on riittänyt. Jopa siinä määrin, että englantilainen myyjätär oppi avaamaan olutpullon astmapiipulla.

Päämediakeskus on iso ja hieno paikka. Sieltä löytyy muun muassa kamerahuollot, laukkuhuollot ja aivan mahtava kamerakauppa, mutta myös baareja. Meillä on rakennuksen toisessa kerroksessa työhuone ja siinä vieressä on pieni kahvio. Kävin ostamassa vettä ja leipää, mutta edellä oleva osti olutta. Sika.

Myyjätär oli kuitenkin hiukan onneton, sillä joku oli vienyt avaimen, joten päätin auttaa häntä ja niitä oluen ostajia ja avasin pullon astmapiipulla. Pääsinpä siinä sitten kehumaan suomalaista osaamista oikein todella ja opetin vielä tekniikan sytkärillä ja toisella pullolla. Tyytyväisiä olivat.

Yksi iso haaste kisoissa on logistiikka. Itse pidän kaiken kaluston hotellihuoneessa ja operoin sieltä. Majapaikkamme vieressä on bussipysäkki, josta menee puolen tunnin välein kuljetukset pääpressiin ja hiukan harvemmin suorituspaikoille. Kuljetukset toimivat aika hyvin, mitä nyt välillä kolaroivat niillä tuhottoman korkeilla vehkeillä ja hiukan eksyvät. Eräskin toimittaja matkasi avajaisista neljä tuntia hotelliin, kun ensiksi bussi osui kaiteeseen ja sitten pääsi vielä reitti unohtumaan kuskin mielestä.

Mutta ei pidä ajatella negatiivisesti. Siinä kun istuskelin pysäkillä, niin joku nuori herra tuli juttelemaan ja kysyi, että maksetaanko minulle oikein palkkaakin. Hetken hämmästeltyään hän vielä kysyi, että ovatko bussit meille ilmaisia. Vastasin myöntävästi ja kaveri nosti peukkua ja huudahti, että kylläpä me olemme onnekkaita!

Totta. Kylläpä me todellakin olemme!