Ammuntaa, naisvoimailijoita ja katureppareita. Olin jo murtumassa, mutta sitten toimittaja piristi päivän ja ilmoitti, että nyt mennään katsomaan rantalentopalloa. Oletin viimemetreille saakka, että jutun juoni on se, että menemme katsomaan miesten peliä, mutta ei, ei menty. Päivästä tuli erinomainen.

Viikon reissun jälkeen täytyy sanoa, että suurimmat haasteet ovat edelleen logistiikka ja uudet lajit. Pyrin aina tekemään kotiläksyt hyvin, mutta täällä se ei ihan aina onnistu. Uusi laji kun pamahtaa aamukahvin aikana eteen, niin siinä ei kovasti ehdi asioita tutkimaan. Toisaalta se on hauskaa, mutta välillä se aiheuttaa voimattomuuden tunnetta. Yksi iso ongelma on linssien valinta, sillä koko arsenaalia ei pysty mukanaan kuljettamaan. Lyhyet linssit tietenkin menevät, mutta valinnanvaikeus on 400mm ja 600mm välillä. Yleensä otan 600mm, sillä yleensä kuvaamme aika kaukaa ja tiukka on hyvä juttu!

Rantapalloilussa tätä ongelmaa ei ollut. Areena on aivan keskustassa, joten sinne pääsi näppärästi bussilla, eikä aikaa mennyt kuin vartti. Tiesin, että kuvauspaikat ovat alhaalla, joten siellä pystyi operoimaan aika hyvin 85mm ja 200mm laseilla. Tällaisessa lajissa verkko muodostaa pienen tarkennusongelman, joten valitsin tarkennusasetuksista vain yhden pisteen käyttöön, jotta sain tarkasti tarkennettua haluamaani pelaajaan tai kohtaan hänessä. Muuten asetukset olivat varsin simppelit, sillä halusin taustan pehmeäksi, joten menin isolla aukolla ja nopealla ajalla. Hiukan ennen matsiin lähtöä katselin netistä kuvia, kerrankin ihan luvalla sai tiirailla, ja muodostin käsityksen siitä mitä lähdin hakemaan. Päivän selvää oli se, että tällaisia kliseisiä takapuolikuvia, joissa näkyy vain se olennainen ja jonkinlainen käsimerkki, ei tultaisi käyttämään. Keskityin siihen, että saataisiin kuvaan olennaiset asiat, mutta perhelehteen soveltuvalla tavalla.

Homma toimi aika hyvin yhdellä pelikuvalla, jossa naiset hyppäävät verkolle ja sen lisäksi kävin kapuamassa katsomoon, josta saimme laajan kuvan juttuun mukaan. Aiheesta olisi saanut laajemmankin repparin, sillä meininki oli todella hurjaa niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin, mutta sellaiselle ei ollut tiloja. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän keikkaan, ja vaikka lehtemme ei niitä klisee kuvia julkaissutkaan, niin eihän se tarkoita etten niitä ottanut… Nyt kyllä jaksaa loppureissun hienost!