Nonni! Läski on taas eetterissä hölisemässä jonninjoutavia Nikon V2-kameralle. Okeijooooonomoooooiiiii!
Tag Archives: Maalikamera
Pirullinen paikallispeli
Sanoin haastattelussa Yle Puheen toimittajalle, että kiekkomatsiin valmistautuminen alkaa yleensä iltapäivällä kolmen aikaan. Eiliseen HIFK-Jokerit derbyyn ajatukset siirtyivät jo aamukahvilla.
Kyseessä oli kauden kolmas paikallispeli, mutta erikoisen siitä teki se, että kokoonpanossa olivat kaikki rangaistut pelaajat, joista nyt viimeisimpänä paluun teki Ville Peltosta pahoinpidellyt Semir Ben-Amor. Oli siis odotettavissa, että rakkautta olisi ilmassa, vaikka monet aavistelivatkin, että mitään ylilyöntiä ei tapahdukaan. Ja oikeassa olivat.
Continue reading
Turpaan tuli!

Suomi hävisi Kanadalle, mutta muuten perjantai oli hyvä päivä. Tekemisen meininkiä riitti heti alusta alkaen, sillä ensimmäisenä vaihdoin D4:n kattoon, jotta voin kokeilla kuvien suorasiirtoa USA-pelissä. Sitten jonotin tunnin kuvauspaikkaa keskelle ja sain vielä asennettua kameran maalin sisään. Pelin kuvaus sujui suhteellisen hyvin. Ensimmäinen erä keskellä ylhäällä, sitten vaihtoaitioiden välissä ja kolmas päätyverkon takaa. Tällä kertaa kattokameran kuva komeili Hesarin etusivulla. Se on iso jei! ![]()
Continue reading
Melkein maalissa
Suomen kohtaaminen Sveitsiä vastaan oli jo lähellä sitä, mitä pitäisikin olla. Siis kuvaamisen kannalta. Päivä alkoi oikein mallikkaasti kattokameroiden asentamisella kahden aikoihin ja jatkui siitä aina yömyöhälle. Kotona olin hiukan yhden jälkeen. Siinä vaiheessa päivä oli jo pilalla, mutta vain paria tuntia ennen fiilis oli vielä aivan loistava. Täytyy mennä maajoukkueen linjoille ja jättää lehdet lukematta…
Continue reading
Kotikisojen ihanuus
Rytkettä ja rytinää on riittänyt kisojen ympärillä ja varmasti kritiikkiä on median suunnasta laitettu ihan aiheesta. Lippujen hinnat ovat poskettomat ja kyllähän hintataso hallillakin on aika kova. Esimerkiksi 0.4 tuoppi olutta ja neljä nakkia kustantaa 15€.
Continue reading
Vaikuksia riittää
Sunnuntain peli oli jälleen mielenkiintoinen kokemus. Sain asennettua kamerat sekä maalin sisään että maalin päälle. Ongelmia radioiden kanssa on riittänyt, eikä tämäkään peli ollut poikkeus. Päivitin kaikki Multimaxit ja asetin long moden päälle. Tämä paransi toimintaa siten, että ollessani samalla puolella kenttää remotekameroiden kanssa, ne toimivat. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kummastakin kamerasta puuttui erä tahi kaksi.
Seuraava askel on asentaa repeat mode radioita ympäri hallia. Kumpaankin päähän täytyy saada ainakin yksi, jotta signaali saataisiin riittävän vahvaksi. Toivon todellakin, että tämä auttaisi saamaan toivotun tuloksen. Ikävää tässä on vaan se, että loppuu radiot kesken. Ja eilen onnistuin sähläämään yhden mäsäksi. Ei tarvinyt kuin hiukan kokeilla betoniseinää, niin siitähän se radio lensi kaaressa salamakengästä. Ja siinä meni sen päivän liksat. Jos ei kokonaan, niin pressin pizza huttunen hoiti loput.
Kuvailin pelin pari erää ylhäältä ja yhden erän vaihtoaitioiden välistä. Aloitin pelin päätyverkon takaa, mutta 400mm ei siinä oikein toiminut. Yleensä olenkin hoitanut tuosta paikasta homman 600mm lasilla, joten täytynee kokeilla sitä seuraavaksi.
Nyt ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä!
Ja kuvia löytyy TÄÄLTÄ!
Perseelleen meni!
No, ei vaan. Ei elämä ihan niin huonosti ole, mutta toimittajien mukaan otsikkoon pitää saada aina potkua, joten valitsin tuollaisen. Katetta otsikolle löytyy sen verran, että remotehommelit meni aikalailla penkin alle. Toisaalta melkein sen jo aavistinkin, sillä kokeilin eri paikkoja ja radion kuuluvuuksia, enkä asettanut long modea, enkä repeattiria mihinkään. Long mode löytyy Multimaxista, jos siinä on uusin päivitys ja repeat mode tarkoittaa taas sitä, että laittaa yhden radion lisää ja liikenne kulkee sen kautta. Elikkäs ikään kuin yksi tukiasema kameran ja kuvaajan välille. Nii!
Kisojen toinen päivä meni silleesti, että aamulla mentiin kuvaamaan Suomen treenit ja sitten Sveitsin peli ja sitten Kanada vs USA. No, kuvia ei taas niin paljon mihinkään mennyt, sillä toimittaja haastatteli Kummolaa ja lopulta Jenkkipeli taisi mennä yhden palstan kuvalla. Mutta tämä on homman varjopuoli aina, sillä uutistilanteet muuttavat suunnitelmia, eikä se toimittajallakaan hauskaa ole, kun tilat pienenevät päivän mittaan. Nyt kuvattiin sitten tyhjää katsomoa, kuten kaikki muutkin tekivät…
Tänään on sitten vuorossa taas Suomen peli ja virityksiä on luvassa. Kattokameroiden toimivuuteen täytyy panostaa huolella. Ne ovat kuitenkin aika tärkeässä roolissa sitten kun pelit kovenee. Samalla täytyy kokeilla uusia kuvauspaikkoja ja kenties rohkenen menemään pleksin taakse, jos vaikka pari terävää sieltä tulisi. Nuo areenan muovipleksit eivät vaan oikein suosi kuvaajaa, sillä viimeisen kokemuksen mukaan pidemmällä (70-200mm) lasilla 50 kuvasta syntyi kaksi terävää ruutua. Toisaalta, yksi kuva menee lehteen…
Ja koska kuvagalleriaa kinuttiin, niin laitoinpa pari kuvaa nippuun. Ei mitään ihmeellistä, mutta jotain kuitenkin. Galleriaan pääsee TÄÄLTÄ!
Paluu videoblogeihin
Älkää peljätkö, en näitä rupea sen enempää tekemään, mutta tämä löytyi, kun putsailin konetta. Kävin puhumassa urheilukuvasta Expert-messuilla ja sinne tehtiin tällainen video väliin. Siinä läski sinkoilee Hartwall-areenalla virittämässä kameroita. Ei mitään, mitä en olisi aikaisemmin näyttänyt, mutta uudella kuvakulmalla.
Kiitos ja anteeksi.
Jos video ei tekstin ylle ilmesty, niin sinne pääsee TÄÄLTÄ!
Tiukkaa treeniä!
Viimeinen joulutaukoa edeltävä kiekkopeli oli Jokerit-Saipa ja se toimi erinomaisena treeninä. Tarkoituksemme oli kuvittaa yhteenvetojuttu ja sen vuoksi asensin koko kattauksen Hartwall-areenalle. Juttu kuvitettiinkin sitten toisin, mutta on erinomaista treeniä käyttää välillä kaikkia käytössä olevia kameroita. Laitoin yhden remotekameran maalin sisään ja toisen katolle. Kattokameran asensin hiukan enemmän taakse kuin normaalisti.
Olen käyttänyt remotekameroita nyt muutaman vuoden aika intensiivisesti ja ilokseni se alkaa näkyä. Mokia tulee koko ajan vähemmän, ja ennen kaikkea, nyt alkaa tulla varmuutta tekemiseen. Myös tekemisen taso on korkeampaa, sillä nyt ei jännittäminen sekoita koko pakkaa. ![]()
Continue reading
Onnistumisen ilo
Minulta kysyttiin Twitterissa, että kuinka usein olen ollut todella tyytyväinen kuviini? Vastaus on sinänsä yksinkertainen, että koko urani aika sellaisia tuntemuksia on tullut muutamia. Alkutaipaleella enemmän ja vuosien saatossa hiukan vähemmän. Koko urani aikana en muista ottaneeni yhtään sellaista kuvaa, joka olisi niin hyvä, että nostaisin sen kansainväliselle urheilukuvatasolle.
Jokerit-Jyp pelissä koin kuitenkin sen inhan tunteen, jonka vuoksi tätä hommaa jaksaa tehdä. Viritin tuttuun tapaani kamerat ennen peliä, vaikka tiesin ja tiedän edelleen, että ne poikivat hyvin harvoin mitään. Tällä kertaa kuitenkin tärppäsi. Nuori Jokeri-pelaaja Teuvo Teräväinen teki uransa ensimmäisen liigamaalin ja sain siitä kelpo-otoksen.
Pitkästä aikaa koin sen tunteen, että jes, se on siinä! En tarvinut kehuja, enkä kommentteja, sillä kyseinen kuva teki minut onnelliseksi. Toki näytin sen muille, mutta ennen sitä annoin satoja taputuksia olalleni ja riemuitsin massiivisen kehoni sisällä pitäen olemukseni juuri niin rauhallisena kuin pystyin.
Kuva herätti pienimuotoista keskustelua pressissä ja jo siinä kävi ilmi, että loppujenlopuksi suomalainen mentaliteetti johtaa kuvan dissaamiseen. Ja onhan totta, että kuva tuli kamerasta, joka on laatikossa, eikä sen takana ole kuvaajaa. Näen asian kuitenkin niin, että olen jaksanut laittaa noita kameroita maaliin ja opetellut polkemaan pedaalia siten, että kamera ottaa kuvan oikealla hetkellä. Näitä on tehty maailman sivu, mutta itselleni on tärkeä todistaa se, että minäkin pystyn siihen. Siksi tuo kuva saa hymyn naamalle, vaikkei se riemunkiljahduksia kuvatoimituksessa aiheuttanutkaan.
Viime kaudella eräs vanhempi lehtikuvaaja lähetti meille sähköpostia, että pojat pojat, ette te jaksa värkätä noilla vehkeillä. Te palatte loppuun ja sitten me oikeat kuvaajat hoidetaan nämä hommat. No, vielä jaksetaan ja tuollainen onnistuminen antaa voimaa taas pitkäksi aikaa. Tuntuu hyvältä sekin, että tuon vuoden takaisen irvileukaseniorikuvaajan kollega myönsi maalikamerasta syntyneen kuvan oikeinkin hyväksi. Tosin hänkin muisti mainita, että kyseessähän on laatikko, josta sitten joskus tuurilla saattaa jotain tulla. Valokuvaamistahan tämä ei ole…
Minut on kasvatettu siten, että kova työ palkitaan. Ja vaikka maailma olisi kuinka paha ja meidän alalla menisi huonosti, niin tällaisia onnistumisen tunteita ne eivät vie pois. Nämä fiilikset ovat meidän omia ja vielä tuomionporteillakin voi viimeisen hengenvedon aikana miettiä jotakin mukavaa ja tilanne on varsin hyvä, jos niitä onnen hetkiä on paljon mistä valita.
Näiden takia kannattaa elää täysillä kaikki ne päivät, jotka meidän kunkin on määrä elää. Turpaan tulee ja päähän potkitaan ja ikäviä asitoita sattuu paljon. Lähtökohtaisesti ihmiset haluavat kampittaa ja polkea ja turmella sinua ja siksi pienenkin onnentuntemuksen eteen kannattaa nähdä paljon vaivaa. Se on todellakin sen arvoista!







LinkedIn
Facebook
Youtube
Twitter