Keskinkertainen valokuvaaja hyvällä bisnes-osaamisella voittaa hyvän valokuvaajan, jonka bisnes-taidot ovat hanurista. Tällainen lause pamahti eteeni ja valitettavasti se taitaa olla totta. Vai onko sittenkään?
Continue reading
Sain mahtavan tilaisuuden kuunnella nuoria, hyvässä koulussa opiskelevia valokuvaajan alkuja. Kiinnitin eritoten huomiota intoon, joka on omasta jumalaisesta vartalostani kadonnut jo kauan sitten. Se otti hatkat suurin piirtein samaan aikaan, kun usko tulevaan valui työhuoneeni ulkopuolella sijaitsevaan likakaivoon.
Nuoret tuntuvat panostavan paljon multimediaan ja se on hyvä. Heitä opettavat Suomen ja kenties koko Euroopan, tai mahdollisesti koko maailmankaikkeuden suurimmat mentorit, jotka ovat ampuneet lehdet alas jo vuosia sitten. Sinänsä hauskaa, että nämä median messiaat ovat itse asiassa hyvin läheistä sukua toimittajille, joilla on tapana ennustaa ja sitten korjata ennustettaan niin kauan, että lopulta harhaan ajautuminen vaatisi jotain elämää suurempaa. Mutta asiaan.
Continue reading
Taas olisi aika ruotia rahaa. Olen saanut osallistua varsin mielenkiintoisiin keskusteluihin, joissa on pohdittu sitä, mikä tämän alan tappaa, jos tappaa ollenkaan. Täytyy heti alkuun sanoa, että monesti valokuvaaminen sekoittuu lehtikuvaamiseen. Monet äänessä olevat puhuvat lehtikuvaajien tulevaisuudesta, vaikka esimerkiksi allekirjoittaneella on monia erilaisia puuhia kameran kanssa. Lehtikuvauksessa puhutaan sopimuksista, mutta kyllä niitä tulee yrityspuolellakin. Kaikkea kuitenkin yhdistää raha.
Continue reading
Meidän alalla keskustelua riittää. Murehditaan asioista ja mietitään kuinka selvitä eläkeikään. On hauska seurata kuinka vanhemmat fotarit maalaavat tulevaisuutta ja tietävät tarkkaan kuinka maailma makaa parin vuoden päästä. Heillä on kokemus ja he tietävät. Olen kuitenkin huomannut, että itse en pysty sulloutumaan tuohon muottiin. En pysty ajattelemaan, että nyt lopetan tämän tekemisen ja aloitan valmistautumisen seuraavaan kannattavaan toimintaan. Jos ajattelisin rahaa, olisin edelleen Iltalehdessä töissä.
Minulle kantava voima on intohimo. Rakastan kuvata urheilua ja muutamia muita juttuja. Innostun niistä aina ja jaksan tehdä ennakkovalmisteluita vaikka kuinka paljon. En ole koskaan myöhässä jäähallilta, enkä joudu väkisin kuvaamaan jalkapalloa. No nyt sitten joku vanha kärttyinen kuvaaja toteaa, että on se Koivunen äkäillyt keikalla. Joo, olen, ja sehän kuuluu rooliin, jossa näytellään suomalaista valokuvaajaa… 
Continue reading
Elämä alkaa voittaa, eläköön lääketiede. Hammasta purren olen hoitanut keikkoja, mutta nyt on valoa tunnelin päässä. Ehkä. Kävin selkäspesialistilla ja sain hiukan urheilulääkärin käsittelyä. Piikkiä hakattiin läskiin siihen malliin, että suusta pääsi muutakin kuin epämääräistä korinaa.
Odotan innolla huomista NHL-peliä ja sen kuvaamista. Fiiliksissä tein muutaman kuvan koosteen Carolinan treeneistä…
Dodii! Rakenneltiin tuossa paremman puoliskon kanssa uutta varastoa kameravehkeille ja kokeilin samalla Iphone 4-puhelimeni timelapsesovellusta. Ei paha ollenkaan… 
Mukana häärää Tenhusen Tuomo, tuo paremminkin käsipallopiireistä tunnettu kuvaaja, joka ottaa samalla tämän maan parhaat jääkiekkokuvat.
Aina loistava Öhmanin Kimi postaili myös kännykkäsekoiluista…
Vastasin tuossa iltapäivällä sekavaan tyyliin puhelimeeni. Olin täysin uppoutunut töihini ja luonnollisesti täyttä ymmärtystä vailla.
“Juneksen Olli täällä terve. Näin postauksesi Twitterissä ja kysynkin, että saanko käyttää tuota kuvaa jossa pojat polttavat tupakkaa rossiradalla? Laittaisin blogiini”, raikui ääni toisessa päässä.
Joo, totta kai, huomasin vastaavani ja jatkoin töitäni.
Vasta illalla tajusin tilanteen. Ei hitto, täytyy oikein tsekata tämä kaveri. Ja voi pojat mitä silmiini osui. 19-vuotias kaveri, jolla blogi ja juutuuppi ja twitteri ja kaikki. Kaverista oli oikein tehty juttu Ylen uutisiin. Ei perhana!
Soitin kaverille takaisin ja täytyy sanoa, että nautin keskustelusta nuoren ja erittäin innokkaan valokuvaajan kanssa. Ei voi muuta toivottaa kuin onnea ja menestystä valitsemallaan tiellä. Ja hei, kannattaa käydä stekkaamassa kaverin blogi ja juutuuppi ja Twitteri ja…. What ever…
http://juneksenolli.wordpress.com/
Klikkaamalla kuvaa pääsee videoon.
On se nastaa kun muut kehittelevät ja keksivät, niin tällaiset yksinkertaiset kaverit voivat sitten ottaa käyttöön erillaisia sovelluksia. Katselin tuossa mielenkiinnolla, kun Kuukan Kari pisteli suurella antaumuksella kuvaa livenä nettiin. Ajattelin, että se on varmaan nyt sitten tätä nykypäivää ja sellainen hommeli täytyy myös tehdä. Siis motocrossin puolelle.
No, matkalla Imatralta Espooseen istuin kartturin paikalle ja iskin mokkulan pienen pieneen Maciin. Surffailin ja sain aikaiseksi kasan embed-koodeja, vai mitä ne nyt ovat ja sitten ei muuta kuin Dreamwiever auki. Lopputuloksena sivu, jossa Photosheltergalleria, jonne voi päivittää kuvaa. Kuvaaminenhan tapahtuu siten, että WT-4 kiinni kameraan ja Joiku-ohjelman kautta kuvat suoraan Shelter kansioon ja sitä kautta liveksi. Tuon nettisivun voi määrittää päivittymään vaikka sekunnin välein, mutta silloin ei välttämättä katsele kaikkia kuvia. Sivu on täysin perusräpistys, mutta ajatukseni oli, että noita pohjia kyllä saa. Tuohon voi laittaa samaan vaikka striimatun videon alle tai jonkun muun pyörimään. Mutta eikös se sisältö ennen kaikkea???
Vaikka mun ahtaaseen mieleen ei nämä nettijutut mene, niin voishan tällaista crossikisoista kokeilla. Se laji ei töllöstä näy, joten voisi harrastaa suurta journalismia. Kirjoittaa Twitteriin, että nyt tapahtui startti ja siitä kuva. Nyt Kullas meni kärkeen ja siitä kuva. Nyt Ludde on toisena ja siitä kuva. Puoleen tuntiin mahtuis aika paljon! Nyt lähdin kotiin ja siitä kuva… Jei!
Olen tässä harrastanut vakavasti pohdintaa. Miettinyt, että olenko vanhanaikainen vai yksinkertainen? Kenties molempia. En nimittäin ymmärrä tätä kaikkea puhetta koko maailman digitalisoitumisesti ja koko elämän siirtymisestä nettiin.
Olen yrittänyt mennä mukana. Joo, ensin tulivat nettivideot ja kaikenlaiset galleriat, joissa kuvat liikkuivat mihin milloinkin. Ostettiin uusia ohjelmia, joilla saatiin entistä parempaa kamaa nettiin.
Tekijät halusivat panostaa laatuun ja nettivideoita yritettiin tehdä kuin televisiota. Huonolla menestyksellä. Päättäjillä oli vain yksi kristallin kirkas ajatus. Nopeus. Minullekin piirrettiin kaavioita, joissa todennettiin nopeuden merkitystä. Vauhtia, vauhtia, vauhtia! Ei niin väliä mitä sinne työnnetään, kunhan työnnetään.
Yhtä asiaa en käsitä ollenkaan. Miksi nyt hyvälaatuista tuotetta tekevät haluavat lähteä vauhdin sokaisemalle tielle? Miksi huudetaan netin nimeen ja miksi valokuvaajien pitää kehittää tuotteita, jotka valmistuvat sekunnissa ja ovat “riittävän” hyviä. On pirun ikävä katsella hyvien kuvaajien uppoavan laadullisesti suonsilmään. Sanonta, laatu korvaa määrän, tuntuu jo halvalta vitsiltä.
Minulta on moneen kertaan kysytty aiheesta kuvakooste äänellä ja päätin toteuttaa asian videolla. Yllä on yhdeksän minuutin pätkä jossa näytän kuinka kuvakooste tehdään hyvin simppelillä ohjelmalla hyvin simppelisti, kuten minulle sopii. Ohjelma on Soundslides Plus ja sen voi tilata TÄÄLTÄ.
LinkedIn
Facebook
Youtube
Twitter